Voi kuinka nyt kadun harmillisen typerää muka "yksilöllisyyttäni", josta johtui, etten ajoissa ruvennut jo pikkulotaksi niinkuin enimmät luokkatoverini ja ystäväni! Silloin olisin nyt oikea lotta ja voisin minäkin saada kommennuksen johonkin kunnolliseen tehtävään! Varmasti selviytyisin paremmin puhelin- tai radislottana kuin tällaisena - tyhjänpäiväisenä ja epäonnistuneena emännänsijaisena täällä kotona, jossa ei edes koskaan tapahdu mitään jännittävää. "Komennukseni", niinkuin Elsa-tätiä huvittaa sanoa, ei ole niin vaatelias, että se kiinnostaisi ja antaisi tyydytystä. Tosin siihen kuuluu harvennettavia porkkana- ja lanttupenkkejä kilometreittäin, sokerijuuren ja sikurin mysteeriot, marjakamppailu koko valtavuudessaan, veli Jukan repeilevät paidanhihat ja alituiseen hajoavat verryttelyhousut, pikkutyttöjen mahdolliset nuhat ja tuhkarokot, mutta mielestäni Martta ja Hilkka voisivat hoitaa tämän kaiken ilman minua.
Ote Tuulian kirjasta Marja-Liisa harjoittelee
-Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti