Olemme nyt Oulussa! Olen käynyt Oulussa kerran aikaisemmin ja silloinkin teatterin merkeissä. Siitä ei sen enempää. Esiinnyimme tänään ravintola Rauhalassa. Rakennus oli kaunis vanha puutalo, jonka henki sopi esitykseen täydellisesti. Jopa pienet yksityiskohdat kuten katsomon tuolit olivat oikeassa linjassa. Työryhmämme on ollut onnekas, sillä olemme päässeet esiintymään samanlaisiin täydellisiin tiloihin jo monta kertaa. Tilasta on monesti tullut osa teosta. On ihanaa huomata, että esitys ikäänkuin sulautuu tilaan ja vielä varsin nopeassa ajassa. Parhaimmillaan tila luo esitykseen uusia merkityksiä. Ei ole todellakaan yhdentekevää, missä tilassa tätä näytelmää esitetään. Minun on vaikea kuvitella, että Täyspuuvillakuosia esitettäisiin perinteisessä mustassa teatterikuutiossa, mustan tanssimaton, mustien verhojen ja mustan katon ympäröimänä. Olisiko se enää sama esitys? Tuntuisiko esitys enää samalta? En usko. On kiinnostavaa miettiä, miten paljon esitystila todellisuudessa vaikuttaa siihen miltä esitys tuntuu katsojasta ja esiintyjästä. Alkaako esitys jo silloin kun katsoja tulee rakennuksen sisään? Minusta alkaa. Monesti olen kuvitellut, että lotat ovat liihotelleet samoja lattioita pitkin kuin minä, mutta 70 vuotta aikaisemmin. Pohjoismainen taideokoulu, jossa Täyspuuvillakuosi sai viime vuonna ensi-iltansa, on vanha sotasairaala. Ei ole ollenkaan mahdotonta, että näin on jo käynyt. Hurjaa! Tämän päivän esitystä oli katsomassa myös kaksi ihan oikeaa lottaa! Sepä vasta olikin jännää. Ihan oikeasti oli. Kuulimme, että he olivat pitäneet esityksestä. Se oli helpottava uutinen, koska Täyspuuvillakuosi on omistettu nimenomaan heille.
- Konsta
Rauhalassa oli tällainen hieno naulakko, jossa ravasi hevonen. Olikohan se Filippiini?
Tässä on ne hienot tuolit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti